Kellarinrakentajan neljäs vuosi

Minulla oli jo tietoa lannoituksesta. Sitä piti antaa, muuten kasvit eivät kasvaisi. Sain tietää, että Katrilla olisi hevosen lantaa, jossa kuivikkeena on käytetty turvetta. Se kuulosti taivaalliselta. Turvetta olin tuonut Topin puutarhamyymälästä Muuruvedeltä pensasmustikoille ja sekoittanut siihen kanankakkaa. Nyt siis typpi olisi jo turpeessa valmiiksi. Eero, iäkäs mutta vielä hyvin taitava traktorin kanssa, sain huomata, kippasi osan herkusta pottumaalle ja loput osoittamaani paikkaan. Tärkeää oli estää sadeveden pääsy aarteeseen, jotta ravinteet eivät kulkeutuisi siitä pois ja vesistöihin.

Kuljetin kottikärryllä lantaa kasvilaatikkoon ja sotkin talikolla perusmultaan.

Viljelystäni vaivaa edelleen pahasti ajan puute. Kaikki on tehty vähän niin kuin vasemmalla kädellä kiireellä sinne päin huiskaen. Niin kuin tämä taimien hankinta ja kasvatuskin. Otan vain ohikulkiessani jotain taimia ja nostelin ne nyt tuonne kanoottivarstoon ikkunan eteen jossa mahdollisuuksien mukaan niitä kastelen. Siemenet ovat ihan sekaisin, varisseet pusseista ja laittelen sitä sun tätä yhteen jos toiseen purkkiin ja toivon että jotain kasvaisi. Liika täydellisyyteen pyrkiminen estäisi kuitenkin tärkeimmän: että teen oikeaan aikaan edes jotain.

Kävin hakemasta puutarhamyymälästä parsan juurakkoja. Polkaisin penkaan pari betonilaattojen valusokkelia ja istutin parsat lantaiseen maahan, johon sekoitin vielä hiekkaa. Kai sen jostain luin että hiekkainen maa olisi hyvä. Hiekkaakin on pihassa traktorikuormallinen. Sitä on käytetty valutöissä ja aikoinaan sitä ajettiin monta kuormaa kellarin ympärille multakerroksen alle.

Kesäkuun alussa istuitettiin viimeiset perunat. Panin perunavaot poikittain rinteeseen nähden, ajattelin niiden sitovan näin paremmin vettä ja estävän mullan huuhtoumista. Mökille huuhtoutuneet kesälomalaiset houkuteltiin rahalla töihin.

Pienen muovikasvihuoneen tomaatit ovat menestyneet hyvin. Kasvihuone soveltuu tänne metsän keskelle oikeastaan aika hyvin. Täällä on jatkuva taistelu jäniksiä ja rastaita vastaan. Kasvihuoneeseen ne eivät pääse. Lisäksi kasvihuone, jos riittävän iso ja talomainen, tarjoaa kevääseen ja syksyyn lämmintä tilaa oleskeluun ja ruuan laittoon. Ikkunoina käytettiin Kurkimäeltä haettuja vanhoja kerrrostalon ikkunoita.

Kasvihuoneen edessä voisi kiveys olla kiva. Siinä voisi juoda kahvit jos sisällä liian kuuma.

Tänä kesänä tajusin veden merkityksen. Alkukesä oli kuivaa, eikä kasvimaalla oikeastaan tapahtunut mitään. Kastelin ohi mennessäni jonkin verran, mutta kastelu lienee jäänyt riittämättömäksi. Sitten alkoi tapahtua.

Kiinnitin sadettimen kasvilaatikkoni reunaan ja säädin suihkun niin että se kasteli koko laatikon. Säädin ajastimella tulemaan vettä 10 minuuttia neljä kertaa päivässä.

Kasvit alkoivat kasvaa.

Ja kasvaa

Punajuuri

Lanttu

Nauris

Parsakaalin ostin valmiina taimena. Näyttäisi viihtyvän.

Mitäs täältä löytyy, aa, avomaan kurkkuja. Kauniita!

Voiko tämä olla totta! Mikä puistattava hyvän olon tunne kun katsoo näitä kasveja. Tuntuu aivan korvien takana. Että kasvit voivat olla ihania, juuri kasvimaan kasvit. Jokin siinä on. Selittämätön. Se yksi sanonta, siitä mikä on tärkeää...

Ihana saada omaa salaattia. Ja salaatti kasvaa kun saa vettä, vettä, vettä. Joka päivä neljä kertaa päivässä 10 minuuttia. Se kasvaa yöllä ja päivällä.

Vanha muovikasvihuone puskee jo tomaattia. Biolanin kasvatusallas ja kasvusäkki. Nämä ovat muuttaneet käsitykseni kasvihuoneviljelystä. Aivan huikea kombo. Riittää kun ehtii käydä hoitamassa kerran viikossa.

25.7.2022 päästiin syömään ensimmäiset uudet perunat.

Pihakiviä tuli sen verran paljon että peräkärryllä raahaus ei oikein tullut kysymykseen. Kyllähän tuo kirpaisi, mutta jos minusta jokin monumentti jää, niin olkoon vaikka tämä kiveys. Toivon että joku joskus juo siinä kahvit ja kuuntelee mustarastaan laulua viidasta ja ajattelee että onpa kiva kiveys.

Maa-artisokat ovat puskeneet vartta. Taitaa olla maassa voimaa.

Nyt saa jo kovin ruokaa omasta maasta. Kokeilen kaikki kasvien lehtiä. Ne tuntuvat olevan aivan syötäviä, niin kuin esimerkiksi nuo parsakaalin lehdet.Olen rohkaistunut tähän kun täällä käynyt ystäväni teki salaattia suolaheinän ja voikukan lehdistä, hieman tomaattia ja öljyä. Se oli aivan taivaallista, rikkaruohoista.

Paistan vain lihaa ja heitän kaikkia kasviksia pannulle. Helppoa ruuan tekoa.

30.heinäkuuta tarjottava on lisääntynyt. Nyt saa jo kurkkua salaattiin ja punajuurta. Punajuuren lehtiä olen paistellut ruuan joukossa jo jonkin aikaa.