Kellarin kolmas kevät - sodan varjossa

 On 13. maaliskuuta. Lähden kellarille hakemaan perunoita. Niitä siellä pitäisi olla, onneksi edes niitä. 

Nyt on jo luottamus, että ne ovat siellä kunnossa. Kellarin katolle olevaan ilmastointiputkeen en ole vieläkään tehnyt sitä hattua. Siitä sataa sisään lunta. No se sulaa, mutta syksyllä voi mennä lehtiä ja miten niitä saa pois kun putki mutkilla. 

Lapioin lumet ja saan oven auki. Vähän tiukka mutta aukeaa. 

Nyt ei ole sitä hirveän pakkasen ja suojan välisen taistelun jälkeä halssissa niin kuin viime keväänä oli. Aukaisen toisen oven. Sisäovi lähtee ongelmitta.

Ei ole mitään pahaa hajua. Katson mittaria, + 2 C. Onneksi on ollut tuo ilmastointiputki osin paperin tukkima niin ei ole aivan raakana käynyt ilmanvaihto pakkasesta.

Hyviä ovat perunat. Mutta pieniä. Miten jäivät taaskin niin pieniksi! No, oli kyllä kuivaa, ja olisiko kasvukauden aikana pitänyt lisätä lannoitetta? Tänä vuonna haen kyllä hevosen lantaa. Voisi ehkä laittaa ihan väkilantaakin, mutta lannat kuulema lopussa ja kalliita kun typpilannoitteiden tärkeintä raaka-ainetta ammoniakkia ei saa Venäjältä.  Kun on se sota. Evakkona, kaupungista pois, jossain syrjässä. Miten voi olla, että semmoiseenkin voisi kellaria vielä tarvita.

No, hevosen lanta on varmasti hyvä. Vai saako sitäkään, jos joku maajussi hakenut kaiken? On mulla kanankakkaa tuossa halssissa. Haiseekin. Ja onhan huussinpohjat tuolla metsässä kompostoitumassa. Ei sitä kyllä sentään viitti. Olen kyllä miettinyt että itselleni jos tekisi koe-erän. Pienen kasvimaan, jonka lannoittaisi omalla kompostoidulla ulosteella ja virtsalla. 

Ja on tuossa noita pieniä porkkanoitakin. Olivat niin pieniä että en olisi varmasti niitä tullut säilöneeksi,  mutta onneksi vaimo otti ne, laittoi turpeeseen. Se näyttää hyvältä tavalta, eivät ole kuivuneet ja ovat kuin juuri maasta nostetut. Olin kuullut että voisi säilöä hiekkaankin. Jos olisvat hiekassa, olisikohan sitä vaikea saada pois vai jäisikö ratisemaan hampaisiin?

Ai, tuossa on omenahilloa purkeissa. Tuonkin olin unohtanut. Yksi kellarin hyvä puoli on, että sillä voi tasoittaa satokautta, niin kuin nyt vaikka nämä omenat. Minulla on kyllä omenapuita tuossa muutama, mutta ne eivät vielä tuota. Syksyllä kuitenkin saa usein omenoita, niitä on monella. Mutta kellaria on enää harvalla. Voi ostaa tai ihan saadakin satokauden huippuna tavaraa, jota voi sitten säilöä. Ehkä menisivät omenat aika pitkään ihan kokonaisinakin kellarissa? En tiedä. Mutta hyvä, minulla ei olekaan puuron kanssa soppaa eikä mitään. Otan tavarat ja kävelen lumeen painelemaani polkua takaisin mökille. 

Tuossa on kasvihuoneen antura. Saa nähdä tuottaako se jo tänä vuonna tomaatteja säilöön.

Onpa nämä juurekset todellakin hyviä! Miten voivatkin pysyä näin hyvinä kellarissa! Tai no missäpä muuallakaan.  Ai täällä on joku sormenpään kokoinen lanttukin, no kyllä näistäkin saa keittoon makua.

Syön pullaa ja laitan hilloa päälle. Tämäkin aivan priimaa. 

Kyllä tuolla kellarissa voisi säilöä suuren määrän ruokaa, voisi syödä monipuolisesti ihan omavaraisesti. 

Siis jos olisi perunat (isommat), porkkanat (isommat), lantut (isommat) ja ehkä punajuuria. 

Sitten pitäisi olla vihannessäilykkeitä, siellä voisi olla tölkkitomaatteja (kai sellaisia on?) vai pitäisikö se olla tomaattimurskaa? Minulla oli muovinen kasvihuone viimevuonna ja näytti että semmoisesta voi oikeasti saada satoa. Suolakurkkuja pitäisi olla, nehän on avomaan kurkkuja - ja voisihan punajuuria säilöä myös tölkkeihin. Varmasti olisi muitakin vihanneksia, mutta en vain tiedä mitä. Ehkä jotain kesäkurpitsaa?

Sitten tulisi marjat. Puolukkaa voisi olla survoksena sankossa, pari sankkoa riittäisi aika pitkälle ja semmoisen määrän poiminen ja roskiminen nyt ei olisi mahdoton työ. Mustikkahilloa minulla oli viime vuonna kellarissa. Vuosi 2021 oli hyvä mustikkavuosi. Se on ehdoton aine mustikkasoppaan, jota on pakko olla puuron kanssa. Minullahan on myös pensasmustikoita tuossa kellarin katolla kasvamassa. Ne alkaisivat olla jo satoiässä. 

Mansikkahilloa voisi olla lätyille. Minulla on mansikkamaa, mutta viime vuosi oli niin kuiva että sato jäi huonoksi. Vadelmahilloa pitäisi olla pullalle ja sopan joukkoon. Tänä kesänä aion panna lisää vadelmapensaita. On täällä hakkuuaukkoja, joilla kasvaa vatukkoa että saa sitä luonnostakin, jos vai tulee, että ei ole niin kuivaa kun oli viime vuonna. 

Tykkään karviaisista, varmasti karviaismarjahillo olisi hyvää. Karviaispensaita pitää panna lisää. Erikoisuutena voisi olla tyrnimarjahillo, tyrniäkin on kasvamassa. Ja karpalohilloa pari purkkia liharuuan kanssa, ehkä mustaherukkaakin voisi olla. 

Kuvittelen nuo purkit jo kellarin hyllyille. Siinä olisi jo aika mukavasti.

Sitten sienet. Haluaisin nimenomaan säilöä sieniä kellariin, ainakin suolasieniä jonkin verrran. Ne voisivat olla ehkä lasipurkeissa, joka olisi siistimpää. Lapsuudessa suolasienet oli meillä sankossa muistaakseni ihan parvekkeella talven. Siinä pinnalliset pahentuvat ja sankon reunat näyttivät homeisilta, mutta niiden alla oli kyllä priiman näköistä tavaraa. Mutta itse mietin, että jos ne ryöppäyksen jälkeen laittaisi heti suolaan kuumina purkkeihin. Varmasti säilyvät, jos suolaa on riittävästi - ja ehkä vähemmälläkin. Sienethän liotetaan ennen ruuaksi laittoa, jolloin suolan saa kyllä tarkasti pois, jopa niin että joutuu lisäämään, että salaatti maistuu. 

Sienisalaattia ei kuitenkaan kovin paljoa jaksa syödä, mutta kiinnostaisi nuo herkkutatit suolaliemessä, ne mitä olen nähnyt Italiassa hienoissa ruokakaupoissa. Niitä lihan joukkoon tai ihan vaan sienikastikkeeksi, tai piirakkaan. Sen täytyisi olla hyvää. Entäs herkkutattipasta, tyypillinen hyvän italailaisen ravintolan annos. Suppilovahveroita kannattisi ilmeisesti kuivattaa, jos niitä löytäisi, mutta varmasti olisivat purkissakin hyviä, käyttövalmiita suoraan.

Olisiko jotain muuta? Tuossa on jo paljon. Mitenkähän noita sipuleita voisi säilöä? Säilyisivätköhän ne kellarissa. Jos antaisi olla mökissä ne jäätyisivät, haittaisikohan se? Ei ehkä jäätyminen mutta kun sulaisivat uudestaan alkaisivat varmasti mätimään.