Viime kesän menin jo kellarin kanssa. Sain Martilta kellarin valmistuttua vuonna 2019 pottuja, jotka Martti oli käynyt kaatamassa syksyllä kellarin lattialle. Sen Martti oli luvannut kun oli haudannut kellariani kaivinkoneella maamassojen alle. "Pottuja saat syksyllä kellariin niin pääset kokkeilemmaan."
Silloin ei ollut ovessa vielä kahvaakaan. Fiskarsin sakset olivat karmin nurkassa ja niillä oven sai auki. Nyt on kahvat ja kellari on 1,5 vuotta vanha. Kellari on elänyt jo kaksi talvea.
Minulla oli viime kesä. Koko kesä aikaa kasvattaa kellariin sisältöä, ja aikaa poimia syksyllä marjoja ja sieniä. Jotain tapahtuikin, muutama mustikkahillopurkki tuli mutta ne olivat niin vähäisiä että mahtuivat jääkaappiin. Vattuja tuli myös, mutta ne päätyivät pakastimeen.
Suolasieniä ei löytynyt. Miksi ei? Ei ehtinyt, oli kiire, oli tärkein syy. Yhtenä päivä sieniä tosin etsittiin, käveltiin useamman tunnin lenkki, mutta valehtelematta ei löydetty yhtään. Oli niin kuiva vaihe syksystä.
Herkkutatteja olisi varmaan ollut alkusyksystä. Ne ovat minun unelmani, se muisto Italiasta, kun menin hienoon juusto-viiniputiikkin ja tajusin että tässä on nyt niitä, niitä joita Suomessa kasvaa.
Kuva on Anne Jackon kuva herkkutattien merkitystä Italiassa käsittelevästä tekstistä.
Söin Italiassa sienipastaa, pieniä paloja sieniä pastakastikkeessa. Todella hyvää. Tässä voisi olla yksi sektori ruokaan, yksi herkullinen sektori, joka elämästäni puuttuu.
Entäs perunat, juurekset, sipulit? Se perusruoka, joka mahdollistaisi sen, että tänä keväänä voin olla täällä ilman, että tarvitsee miettiä kaupassa käyntiä.
Sain Martilta keväällä 2020 perunoita siemenperunoiksi. Ne olivat hyviä perunoita. Martillakin on hyvä kellari, "mualla" monella on. Istutin perunan 27.5.2020.
Kastelin välillä järvivedelllä. Kasvoikin se. Ainakin varsia tuli. Mutta kun nostin perunan lokakuun 4. päivä, mukuloita tuli vähän, saman verran mitä olin keväällä laittanutkin. Kellarin lämpö oli tuolloin 11 astetta.
En pannut minkäänlaista lannoitusta. Multa oli Kekkilän Istutusmulta LAN. Se on kivennäismaapitoinen, lannoitettu, kalkittu ja seulottu yleiskasvulausta. Tätä multaa Kekkilän asiakaspalvelu suositteli perunamaalle ja kasvimaalle. He sanoivat "Mullan alkulannoitus riittää noin kuukauden ajaksi, jonka jälkeen suosittelemme lisäämään Kekkilän Perunalannoitetta. Jos säät ovat kovin sateiset, lannoituksen voi aloittaa jo aiemminkin."
Tuota en tehnyt. Perunat olivat koko kesän ilman minkäänlaista lannoitetusta. Nyt olen viisaampi: siemenpperunoiden väliin tulee tänä keväänä kourallinen kanan kakkaa. Kasvukauden aikainen lannoitus pitää miettiä erikseen.
Porkkanat, aivan surkeita. Eivät kasvaneet koko kesänä kuin hentoina vaaleina haituvina. Loppusyksystä pituutta 5 cm ja paksuutta alle 1 cm. Lantut ja nauriit vain hävisivät jonnekin. Sipulit märkänivät niille sjoilleen. Ei ollut menestystä. Kellari eli hiljaiseloa ensimmäisen vuotensa.
Kommentit
Lähetä kommentti