Seison pöllipinon vieressä tiellä. Edessä on kellarin karhunselkä. Lumet ovat sulaneet, joitain laikkuja näkyy siellä täällä. Haavikko ja koivut ovat paljaat. Kevätaurinko valaisee maisemaa. Lähellä laulaa tintti.
Kävelen kellarin päälle. Tukevalta se tuntuu, vankka selkä. Ajattelen kellarin katon valumuotin puukaaria ja kellarin sisällä ollutta tylttypuistoa. Betoniauton pitkästä putkesta töpsähteli betonikakkuja katolle. Siellä ne ovat nyt maan alla, täyttöjen alla. Ensin oli viisi kuormaa hiekkaa ja sitten kolme kuormaa peltomultaa, reilu kymppimotti kuormassaan.
Multa on syvemmältä jäässä mutta pinta on sula ja liukas. Pääsen kellarin katolle. Tuuletusaukot ovat olleet kiinni. Laitoin harkot putkien päälle että näihin ei sataisi lunta. Tähän laitetaan pensasmustikkaa, tuonne se laskee alas, taimisto, ja tuonne. Olisipa pensaspuolukkaakin, laittaisin tähän reunalle ja päälle.
Menen ovelle. Otan kassista rivan ja sovitan sen lukkoon. Ovi aukeaa. Hiertää hieman. Tulen halssiin, kellarin eteiseen. Kaikki näyttää olevan siinä kunnossa. Tuossa on seinää vasten laitettu lapio. Tuosta puuttuu näköjään tiilin puolisko, katson lattiaa. Maa on kuiva, ei minkäänlaista lammikkoa tai edes kummoisempaa kosteutta. Tiiletkin kuivat. Kellarin alla on sorapeti ja salaojaputki, joka vie tuonne alemmas rinteeseen. Ihmettelen sitä miten kaikki on hyvin rakennettu.
Asetan toisen oven rivan toiseen oveen ja aukaisen, hiertää vähän. Tulen kellariin. Nurkassa on perunoita, Martti on käynyt tuomassa. Perunat näyttävä kovilta ja terveiltä. Osassa on hieman hometta. Kellariin tuotu kansituoli on kauttaaltaan valkoisessa nukkamaisessa homeessa. Ovessa näkyy vesihelmiä. Aika kostea on ollut, mutta varmasti hyvä juureksille. Puuesineitä tänne ei pidä tuoda säilytettäväksi. Miten lie olisi ollut jos ilmaputket olisi olleet auki, ei varmasti näin kostea.
Nostelen perunoita sankkoon. Ne kopisevat ensin tyhjää pohjaa vasten ja sitten pehmeämmin. Ei liikaa, täältähän noita saa haettua.
Tulen ulos sankko kourassa. Tutkin oven kahvoja peitelevyjen ruuvit ovat liian pitkiä, näissä näyttäisi olevan katkopaikkoja, niin nämä on tarkoitettu, katkotaan sopiviksi.
Minulla on omasta kellarista otettuja perunoita. Jos olisin kasvattanut nämä itse ja olisin pitänyt niitä talven tuolla kellarissa niin minulla olisi ollut ruokaa koko talven, ja olisi vieläkin ja alkukesän olisi. Kunnes maasta alkaisi tulla uusia mukuloita, uutta perunaa.
Kävelen kellarin päälle. Tukevalta se tuntuu, vankka selkä. Ajattelen kellarin katon valumuotin puukaaria ja kellarin sisällä ollutta tylttypuistoa. Betoniauton pitkästä putkesta töpsähteli betonikakkuja katolle. Siellä ne ovat nyt maan alla, täyttöjen alla. Ensin oli viisi kuormaa hiekkaa ja sitten kolme kuormaa peltomultaa, reilu kymppimotti kuormassaan.
Multa on syvemmältä jäässä mutta pinta on sula ja liukas. Pääsen kellarin katolle. Tuuletusaukot ovat olleet kiinni. Laitoin harkot putkien päälle että näihin ei sataisi lunta. Tähän laitetaan pensasmustikkaa, tuonne se laskee alas, taimisto, ja tuonne. Olisipa pensaspuolukkaakin, laittaisin tähän reunalle ja päälle.
Menen ovelle. Otan kassista rivan ja sovitan sen lukkoon. Ovi aukeaa. Hiertää hieman. Tulen halssiin, kellarin eteiseen. Kaikki näyttää olevan siinä kunnossa. Tuossa on seinää vasten laitettu lapio. Tuosta puuttuu näköjään tiilin puolisko, katson lattiaa. Maa on kuiva, ei minkäänlaista lammikkoa tai edes kummoisempaa kosteutta. Tiiletkin kuivat. Kellarin alla on sorapeti ja salaojaputki, joka vie tuonne alemmas rinteeseen. Ihmettelen sitä miten kaikki on hyvin rakennettu.
Asetan toisen oven rivan toiseen oveen ja aukaisen, hiertää vähän. Tulen kellariin. Nurkassa on perunoita, Martti on käynyt tuomassa. Perunat näyttävä kovilta ja terveiltä. Osassa on hieman hometta. Kellariin tuotu kansituoli on kauttaaltaan valkoisessa nukkamaisessa homeessa. Ovessa näkyy vesihelmiä. Aika kostea on ollut, mutta varmasti hyvä juureksille. Puuesineitä tänne ei pidä tuoda säilytettäväksi. Miten lie olisi ollut jos ilmaputket olisi olleet auki, ei varmasti näin kostea.
Nostelen perunoita sankkoon. Ne kopisevat ensin tyhjää pohjaa vasten ja sitten pehmeämmin. Ei liikaa, täältähän noita saa haettua.
Tulen ulos sankko kourassa. Tutkin oven kahvoja peitelevyjen ruuvit ovat liian pitkiä, näissä näyttäisi olevan katkopaikkoja, niin nämä on tarkoitettu, katkotaan sopiviksi.
Minulla on omasta kellarista otettuja perunoita. Jos olisin kasvattanut nämä itse ja olisin pitänyt niitä talven tuolla kellarissa niin minulla olisi ollut ruokaa koko talven, ja olisi vieläkin ja alkukesän olisi. Kunnes maasta alkaisi tulla uusia mukuloita, uutta perunaa.
Kommentit
Lähetä kommentti