Kävelen perunoita peltiämpärissä rinnettä ylös mökille. Maa on paikoin paljas ja saapas puree hanakasti tien soraa. Välillä on vielä ohut jääkansi tien päällä ja askeltaan saa varoa.
Kaadan perunat vatiin ja kaadan niiden päälle pari kauhallista vettä. Multa alkaa sekoittua veteen. Pyörittelen perunoita sormillani ja hankaan multapaukkuja peukaloilla. Perunat peseytyvät. Käyn viskaamassa multaveden kuistin reunalta.
Etsin hetken ja löydän perunankuorimaveitsen. Alan kuoria. Kellertävän valkoinen terve peruna tulee pinnan alta näkyville. Ajattelen mitä kaikkea perunasta voi tehdä. Niitä voi keittää kalapottuun. Niistä voi tehdä muusin paistettujen muikkujen kanssa. Lopun muusista voi keittää ruisjauhojen kanssa ja tehdä perunapuuroa. Perunamuussia voi panna piirakkaan. Siivutettua kuorittua perunaa voi panna uuniin, laitella kerrosten väliin anjovisfileitä ja kaataa päälle kermaa. Nyt heittelen näitä perunanlohkoja vain paistetun lihan päälle, pyörittelen hetken ja laitan tähän sitten vettä. Tätä kun keittää jonkin aikaa niin tulee ruoka.
Asettelen kaikki siemenpussit pöydälle. Ryhmittelen vihannekset, juurekset ja mausteet omiin riveihin. Liikaa näitä taisi tulla ostettua. Kokeilen muovilaatikossa olevaa multaa. Hakkasin siihen jäisiä multapaukkuja pihalta. Multa alkaa olla nyt sula. Tiputtelen siemeniä riveihin, lajikkeet tulevat tänne nyt aakkosjärjestyksessä.
Nyt on corona-karanteeni. Tämä jatkuva uhan tuntu ja poikkeukselliset toimet maailmalla valuvat minuunkin. Tieto siitä, että minulla on tämä mökki ja voin tulla tänne ja elellä täällä kuuntelematta uutisia rauhoittaa. Kun kaikki täällä olisi valmista, voisin olla täällä eristyksissä kuukausia, ja taas kuukausia. Järvestä saisin kalat, pellosta kasvikset ja metsästä sieniä ja marjoja. Minulla olisi kellari. Nyt tuo, joka näyttäytyi turhalta ja hullutukselta, olisi tärkeä ja arvostettu.
Kaadan perunat vatiin ja kaadan niiden päälle pari kauhallista vettä. Multa alkaa sekoittua veteen. Pyörittelen perunoita sormillani ja hankaan multapaukkuja peukaloilla. Perunat peseytyvät. Käyn viskaamassa multaveden kuistin reunalta.
Etsin hetken ja löydän perunankuorimaveitsen. Alan kuoria. Kellertävän valkoinen terve peruna tulee pinnan alta näkyville. Ajattelen mitä kaikkea perunasta voi tehdä. Niitä voi keittää kalapottuun. Niistä voi tehdä muusin paistettujen muikkujen kanssa. Lopun muusista voi keittää ruisjauhojen kanssa ja tehdä perunapuuroa. Perunamuussia voi panna piirakkaan. Siivutettua kuorittua perunaa voi panna uuniin, laitella kerrosten väliin anjovisfileitä ja kaataa päälle kermaa. Nyt heittelen näitä perunanlohkoja vain paistetun lihan päälle, pyörittelen hetken ja laitan tähän sitten vettä. Tätä kun keittää jonkin aikaa niin tulee ruoka.
Asettelen kaikki siemenpussit pöydälle. Ryhmittelen vihannekset, juurekset ja mausteet omiin riveihin. Liikaa näitä taisi tulla ostettua. Kokeilen muovilaatikossa olevaa multaa. Hakkasin siihen jäisiä multapaukkuja pihalta. Multa alkaa olla nyt sula. Tiputtelen siemeniä riveihin, lajikkeet tulevat tänne nyt aakkosjärjestyksessä.
Nyt on corona-karanteeni. Tämä jatkuva uhan tuntu ja poikkeukselliset toimet maailmalla valuvat minuunkin. Tieto siitä, että minulla on tämä mökki ja voin tulla tänne ja elellä täällä kuuntelematta uutisia rauhoittaa. Kun kaikki täällä olisi valmista, voisin olla täällä eristyksissä kuukausia, ja taas kuukausia. Järvestä saisin kalat, pellosta kasvikset ja metsästä sieniä ja marjoja. Minulla olisi kellari. Nyt tuo, joka näyttäytyi turhalta ja hullutukselta, olisi tärkeä ja arvostettu.
Kommentit
Lähetä kommentti