Menen kellarille

Laitan mökin oven kiinni ja sytytän otsavalon. Lähden kävelemään rinnettä alas.

Edessäni on lumen peittämä kumpu, kuin karhun selkä.

Seison kellarin oven edessä. Ei ole painiketta. Mukanani oleva ruuvimeisseli on liian pieni. Palaan mökille etsimään sopivampaa työkalua.

Tulen takaisin ja laitan Fiskarsin sakset ovessa näkyvään lukkopesään. Kierrän saksia ja ovi aukeaa. Menen sisälle. Eteinen ei tunnu ahtaalta. Täällä on vielä tiiliä ja puun paloja. Huomenna pitää siivota.

Laitan sakset välioven lukkopesään. Aukaisen oven ja tulen perimmäiseen huoneeseen. Lattialla on vesisaavit, joissa on verkkokohoja ja seinää vasten lapioita ja haravia. Vesiletku on kehällä yhdessä saavissa. Tänne voi laittaa sellaista, joka ei saa jäätyä. Mutta täällä voi olla kosteta. Ei moottorisahaa kannata ehkä tänne jättää. En tiedä, onko kosteta ja miten kosteata on. Jos ei ole kosteata, perunat nahistuvat.

Soitan Martille.
- Terve.
- Terveppä terve.
- Me kuule laitettiin kellariin ovet. Pitäisi lämpö nyt pysyä.
- Jaa tekö laitoitte? No niin.
- Laitettiin joo. Niin oliko sinulla niitä perunoita?
- Onhan minulla. Saat ilmaiseksi
- No jos kulkeissasi voisit tuua. Näkisi säilyvätkö vai menevätkö jäähän.
- No minäpä tuon, kaadanko lattialle?
- No voit kaataa, tai panna saaviin. Laita johonkin.