Myllyn pyörii. Ääni on kumean karhea. Nyt ei olla hienomekaniikan kanssa tekemisissä. Reunoiltaan supistuva teräsrumpu ottaa vastaan vettä, hiekkaa ja sementtiä. Tuntuu taas että olen ikiaikaisen äärellä. Nuo yksinkertaiset raaka-aineet yhdistyessään tekevät betonia, yhtä rakentamisen keskeistä alkuainetta.
On myönnettävä, että betoni on leimautunut mielessäni negatiiviseksi asiaksi. Ajattelen betonilähiöitä ja purettujen talojen rumia, vääntyneitä harmaasta, painavasta ja kovan repivästä betonista törröttäviä raudoituksia. Mutta kun ajattelen betonia alkuaineiden kautta, mieleni muuttuu. Betonihan on vain luonnonmateriaalien reagoinnin tuloksena syntynyttä kiveä. Sementti, jota ilman betonia ei synny, on kalkkikiven, kvartsin ja saven seos. Jo muinaiset roomalaiset taisivat betonin teon. Semettinä he käyttivät Vesuvius-tulivuoren kvartsipitoista kiviainesta. He jauhoivat kiven tasaiseksi ja polttivat sen korkeassa lämpötilassa. Näin saatiin sementtiä ja sementistä tehtiin betonia ja muurattiin mm Colosseum, yli 50 000 ihmistä vetävä amfiteatteri, joka on yhä pystyssä, 2000 vuotta rakentamisesta.
Ensin myllyyn vesi. Sen perään kalliomursketta, jota on tontilla läjässä. Se on harmaata kiviainesta, jossa on kaikkia murskeen kokoja väliltä 0-16 mm. Murskeen jälkeen laitetaan sementti. Annetaan pyöriä, katsastellaan vahvuutta. Lopussa titraillaan massa sopivan vahvuiseksi veden ja kiviaineksen määrää ripauksia lisäillen.
Valmis massa on kuin paksua puuroa. Viisi minuuttia myllyssä pyörittyään betoni kaadetaan kottikärryyn. Uusi massa tekeytymään ja betoni kottikärryssä anturalle. Nyt pääsivät töihin isäni vanhat kottikärryt. Näitä käytettiin kotitaloni rakennuksessa vuonna 1982. Kärryssä on edelleen laastin jämiä. Isä muurasi tiilitalonsa itse. Ihmettelin, että hän osasi tehdä sellaista vaikka ei ollut aiemmin muurannut. Kärryt ovat hyvät ja jämäkät, Maalipinnassa on ruosttipluja, mutta ovat silti jämäkämmät kuin K-Raudasta ostetut kokoa-se-itse-paketissa olleet rakentajan kärryt.
Betoni lapioidaan anturaan. Kaikki hieno näpärys, geomteriset anturamuotin kulmat ja metrolinjojen tapaan kaartuvat ja haarautuvat harjateräkset jäävät nyt betonimassan alle.
Antura on valettu. Nyt on vielä helppo siistiä ja tasoitella massaa muurauslastalla. Tähän tulee luja alusta.
Antruan valun jälkeen valoimme vielä kellarin etureunaan anturat siivekkeille. Näitä siivekkeitä vasten kellarin peitossa käytettävät maamassat nojaisivat. Siivekkeitä varten olimme jättäneet harjateäksen pätkät jotka liittivät siivekkeet muuhun anturaan.
Tämä on aluetta, josta kylmä hyökkisi kellarin sisäosaan. Lämpöeristimme siivekkeiden pohjat 5 cm paksuilla Finnfoam-levyillä.
On myönnettävä, että betoni on leimautunut mielessäni negatiiviseksi asiaksi. Ajattelen betonilähiöitä ja purettujen talojen rumia, vääntyneitä harmaasta, painavasta ja kovan repivästä betonista törröttäviä raudoituksia. Mutta kun ajattelen betonia alkuaineiden kautta, mieleni muuttuu. Betonihan on vain luonnonmateriaalien reagoinnin tuloksena syntynyttä kiveä. Sementti, jota ilman betonia ei synny, on kalkkikiven, kvartsin ja saven seos. Jo muinaiset roomalaiset taisivat betonin teon. Semettinä he käyttivät Vesuvius-tulivuoren kvartsipitoista kiviainesta. He jauhoivat kiven tasaiseksi ja polttivat sen korkeassa lämpötilassa. Näin saatiin sementtiä ja sementistä tehtiin betonia ja muurattiin mm Colosseum, yli 50 000 ihmistä vetävä amfiteatteri, joka on yhä pystyssä, 2000 vuotta rakentamisesta.
Ensin myllyyn vesi. Sen perään kalliomursketta, jota on tontilla läjässä. Se on harmaata kiviainesta, jossa on kaikkia murskeen kokoja väliltä 0-16 mm. Murskeen jälkeen laitetaan sementti. Annetaan pyöriä, katsastellaan vahvuutta. Lopussa titraillaan massa sopivan vahvuiseksi veden ja kiviaineksen määrää ripauksia lisäillen.
Valmis massa on kuin paksua puuroa. Viisi minuuttia myllyssä pyörittyään betoni kaadetaan kottikärryyn. Uusi massa tekeytymään ja betoni kottikärryssä anturalle. Nyt pääsivät töihin isäni vanhat kottikärryt. Näitä käytettiin kotitaloni rakennuksessa vuonna 1982. Kärryssä on edelleen laastin jämiä. Isä muurasi tiilitalonsa itse. Ihmettelin, että hän osasi tehdä sellaista vaikka ei ollut aiemmin muurannut. Kärryt ovat hyvät ja jämäkät, Maalipinnassa on ruosttipluja, mutta ovat silti jämäkämmät kuin K-Raudasta ostetut kokoa-se-itse-paketissa olleet rakentajan kärryt.
Betoni lapioidaan anturaan. Kaikki hieno näpärys, geomteriset anturamuotin kulmat ja metrolinjojen tapaan kaartuvat ja haarautuvat harjateräkset jäävät nyt betonimassan alle.
Antura on valettu. Nyt on vielä helppo siistiä ja tasoitella massaa muurauslastalla. Tähän tulee luja alusta.
Tämä on aluetta, josta kylmä hyökkisi kellarin sisäosaan. Lämpöeristimme siivekkeiden pohjat 5 cm paksuilla Finnfoam-levyillä.
Kommentit
Lähetä kommentti