Anturamuotin teko

Kun kellarin teosta puhuttiin, tuli esille että "tähän pitää tehdä antura". Siinä vaiheessa minua katsottiin ikään kuin punniten sitä, kuinka suhtautuisin asiaan. Ikään kuin pelättäisiin että sanon "ääh, siihen mittään anturaa tarvitse, siihen vaan nyt kellari." Itse asiassa en kyllä ihan tarkasti tiennytkään, miksi anturaa tässä niin painotetaan, mutta eipä minulle ole varsinaisesti mitään anturan tekoa vastaankaan. On hyvä, jos jollakin on käsitys siitä, miten kellarin teko tästä lähtee nyt etenemään. "Joo, tehdään antura", sanon ja katson sorapatjaa ja ymmärrän että sorapatja tulisi jäämään kohta taustalle, kun framille nousee jotain uutta, modernimpaa ja hienompaa, antura.

Ensin soralle asetaan kakkosneloset, vajaakanttinen sahalaitainen käy hyvin. ne kiinnitetään nurkista toisiinsa ja tässä vaiheessa päätetään kellarin koko.

Ajan virtuaalikottikärryillä kellariin ja tyhjennän käsin kärrystä priimaan perunaa laareihin. Nostelen hyllyille purkkeja ja pulloja. Pitäisikö niille viineillekin olla paikka? Potkiskelen maassa olevia kakkosnelosia eri paikkan. Mitä isompi, sitä enempi tarvitaan harkkoja ja sitä kalliimpi tulee. Jos menee reilusti yli 10 m2, tarvii myös rakennusluvan. Noin 10m2 ei tarvitse.

On huomoitava, että kellarin seinät tulevat pienentämään omalla paksuudellaan anturan ulkoreunan mittoja. Nyt joudun totisesti miettimään, mitä kellarilta haluan. Haluan siihen ainakin halssin eli tuulikaapin. Se tarkoittaa sitä, että kellariin tulee kaksi ovea: ulko-ovi ja varsinaisen kellartilan ja halssin välissä oleva ovi. Mutta kuinka iso halssi olisi? Onko se vain lämpötalouden vuoksi tehty tila vai säilytetäänkö siellä jotain tavaroita. Kellarihan on vankka ja ulko-oveen voi laittaa lukon, jolloin halssin seinällä voisi säilyttää tavaroita. Mutta miten kostea kellari on? Kannattaako halssiin laittaa seinälle esimerkiksi raivaussahaa roikkumaan?

Anturamuotti on siis laatikko, jonka sisusta täytetään betonilla. Kun kakkosneloset ovat löytäneet paikkansa, niiden sisäpintaa vasten asetellaan siivut, muotin seinät, joita vasten betoni laatikossa pysyy. Siivut ovat kahdesta 100 x 22 vientilaadusta eli sahapintaisesta vajaakanttisesta laudasta tehtyjä muotin kappaleita. Tontilta löytyviä harkkoja voi käyttää tukemiseen. Antura pyrkii tässä vaiheessa liikehtimään sorapatjan päällä.

Siivut kootaan ja tuetaan tukevasti sivuiltaan. Anturaan kaadettaisiin betonia, pyrkisi betonin paino puskemaan pitkiä lautaseiniä ulospäin, jos niitä ole kunnolla tuettu.

Nautin kellarin rakentamisesta. Ilma on hyvä. Kellarin takaa pilkoittelee järvi. Ympärillä on suuria haapoja, oravanmarjaa ja lillukaa maassa. Linnupoikaset pitävät ääntelyään, välillä nuolihaukka tai ampuhaukka säksättä rannan edustassa olevassa saaressa. Sorapatjalla on hyvä kävellä. Voi että se onkin jämäkkä, kuiva ja puhdas. Hyvälle perustalle on hyvä rakentaa.

Anturan muottiin ei tule pohjaa. Eli betoni tulee suoraan sorapatjan päälle. Sinne se lomittuu ja asettuu soran pintakivien joukkoon.

Kun anturan ulkoreunan siivut on aseteltu, asetellaan sisäpuolen siivut ja kiinnitetään ne tukena oleviin kakkosnelosiin. Valun jälkeen antura purettaisiin. Edullisien riittävän isojen ruuvien käyttö helpottaa purkamista ja puutavaran jatkokäyttöä. 

Tarkista vatupassilla, lyhyemmin "passilla", että antura on vaaterissa. Sorapatjamme oli jonkin verran vinossa eli jos laudat vain asettaa maata vasten niin anturakin tulee vinoon. Olisimme voineet siirrellä soria, joka on kyllä yllättävän hankalaa. Soralapiollakaan tuosta kivipetistä ei saa oikein minkäänlaista otetta. Muita vaihtoehtoja on oikaista anturalla eli antura olisi korkeampi toisesta reunasta kuin toisesta reunasta. Lisäksi olisi mahdollista vinoa anturaakin vielä oikaista muuraamalla eli panemalla muurauslaastia enemmän sille osalle, joka on alempana. 

Betonista tulee vahvempaa kun se raudoitetaan. Sitä varten olemme hankkineet 8 mm vahvoja harjateräksiä. Betoni suojaa terästä ruostumiselta, jos teräs jää riittävän paljon betonin sisälle. Harjateräs on harjaterästä siksi että sen pinnassa on pieniä nystyjä, harjanteita, jotka auttavat teräksen ja betonin välisessä tartunnassa. Pienrakentajan betonioppaan mukaan suojabetonikerroksen paksuus 50 vuoden käyttöiällä on 50 mm maata vasten valettaessa (siitä anturassa on juuri kysymys). Laitamme siivujen sisäpintaan nauloja siten että ne jäävät tuon 5 cm näkyville ja sidomme harjateräkset niihin. Sidonnassa käytetään taipuisaksi hehkutettua teräslankaa eli raudoitussidettä eli sidontalankaa eli surrauslankaa eli surrilankaa. Raudoitussiteen kiinnitämisessä auttaa raudoituskoukku. Taita lanka kahtia, ja aseta se rautojen ja naulan takaa. Otetaan koukulla kiinni syntyneestä lenkistä ja taita toisen puolen sidelanka koukun ympäri. Vatkaa ranteella. Todennäköisesti saat aikaan kiristyvää nippua.

Harjateräksiä laitetaan sekä sisäsiivujen että ulkosiivujen kylkeen. valmiiksi asetetut säännöllisesti menevät raudat toivat mieleeni suurkaupungin metrokartan. 

Harjateräksiä voi taivutella, onnistuu esimerkiksi auton peräkoukkua tukena käyttäen. Kun harjateräs liitetään toiseen, laitetaan päällekkäisyyttä, limitystä. Muistaakseni laitoimme limitystä noin 50-70 cm. "Kirjallisuudesta" löytyy tieto "8 - 12 mm harjaterästen "nyrkkisääntö" jatkolimityksissä on 50 x teräksen halkaisija". Eli tämän mukaan 40 cm riittäisi. Tässä vaiheessa alkaa miettiä, että mihin noita harjateräksiä tarvitsee?  Ilmeisesti on niin, että teräkset ottavat vastaan betonin kutistumista ja vähentävät halkeilua. Muistan tässä juuri kun kuntotarkastaja tarkisti isäni 35 vuotta sitten hartiapankilla rakennettua kotitaloa ja totesi, että anturassa ei ole halkeamia. Varmaankin on harjateräksiä anturan valussa käytetty.

Siivujen ja maan välissä olevat mahdolliset epätasaisuudet, joista betoni pääsisi valumaan anturamuotin ulkopuolelle tukitaan lapiomalla anturamuotin pohjalle mursketta. Jos harjateräksien kiinnitys ei kestä murskeen aiheuttamaan rasitusta, eivät kiinnitykset kestä päältä anturamuottiin lapioitavaa betoniakaan.

Kellari upotetaan sivuilta ja takaa paksujen maamassojen alle, mutta ovipuolelta kylmä pääsee hönkimään kellariin, koska sinne maanpeittoa on vaikea tehdä. Kylmä tulisi maata myöten. Tämän vuoksi laitoimme kellarin etuosaan anturan pohjalle finnfoam-eristettä ("vinkkua") 5 cm. 

Valmis anturamuotti on oikeastaan aika monimutkainen härveli. Siinä on pitänyt huomioida jo monta asiaa. Sen pitää olla oikean kokoinen, suorassa, tuettu sivuilta. Raudoitukset pitää olla laitettu oikein. Mitään, joka olisi mahdotonta ymmärtää tai tehdä, ei ole kuitenkaan tapahtunut. Mietin miksi koulussa ei voisi jo rakentaa jotain, tehdä anturan, edes pienen. 

Anturamuotissa on jotain geometristä kauneutta. Kaiken sottaava betoni ei ole vielä päässyt sitä turmelemaan. Siinä yhdistyy puu, rauta ja kivi.